Wolf Haas: Kananlihalla

Itävaltalainen Wolf Haas on palkittu dekkarikirjailija. Siksi olikin hieman yllättävää, että en pitänyt lainkaan hänen Kananlihalla -teoksesta. Siinä ei ollut mielestäni yhtään jännitystä eikä mielenkiintoisia henkilöhahmoja.
Eniten harmitti kuitenkin kirjan tyyli. Se on ilmeisesti tarkoitettu lupsakaksi, mutta minua se pelkästään ärsytti. En ymmärrä miksi kertoja ilmaisee asiansa tällä tavalla.
Esimerkkinä lainaus:

"Eikä hän ollut ollenkaan niin yksin kuin oli ensi alkuun kuvitellut. Hän oli näet jo pidemmän aikaa kuullut jostain aivan hirvittävää elämöintiä. Alkuun ääni oli kuulostanut siltä kuin viinirinteen takana olisi ollut jalkapallokenttä, möykkä kun muistutti erehdyttävästi tuhansien katsojien yhteismylvintää. Ja miten sen nyt sanoisi, rinteen takana tosiaankin oli jalkapallokenttä ja vähintään pari tuhatta katsojaa puulehtereillä."

Mielestäni kohdat "näet" sekä "Ja miten sen nyt sanoisi" olisi voinut jättää väliin.

Arvosana: 2/5

Kapka Kassabova: Street without a Name

Bulgarialaisen Kassabovan kirjasta on vaikea kirjoittaa arvostelua. Kirja kertoo rautaesiriipun takana vietetystä lapsuudesta, maan historiasta, ulkomaille muutosta ja paluusta takaisin kapitalistiseen euro-Bulgariaan.

Kirjassa on jotain äärettömän tuttua, koska olen itse syntynyt ja kasvanut Neuvosto-Virossa. Olen nähnyt myös kapitalismin nopean vyöryn aiheuttamat lieveilmiöt, josta Kassabovakin kirjoittaa.
Kirja herättää tunteita, mutta en ihan hahmota, minkälaisia. Jonkinlaista kaipuuta, haikeutta. Olen yllättynyt siitä, että samaistun Kassabovan tarinoihin. Olin jostain syystä kuvitellut, että elämä neuvostotasavallassa oli erilaista muihin kommunistisiin itäblokin maihin verrattuna. Naureskelin tietyille yhtäläisyyksille ja harmittelin toisia.

Toinen minua puhutteleva teema on ulkomaalaisuus. Kassabova kuvaa sitä hyvin:

"Right now, my deep suspicion is that it's possible, perhaps even inevitable, to live between - no, among - nationalities. It's a bit like wearing different suits, all of them the wrong size, all of them slightly ridiculous, either too baggy or too tight. They don't make the right size anymore, it's been discontinued."

Tai myös:

""It's funny", Rado says, "I can only be Bulgarian when I'm in France. Here, I'm semi-French. Everything is funny and bizarre, and I laugh like someone watching a Beckett play. Except I'm a Frenchman with Bulgarian memories. I remember being inside that Beckett play."

Muita huomioita kirjasta: kieli oli rikas, mutta ehkä juuri siksi hieman raskasta luettavaa englanniksi. Tämä kirja voisi toimia paremmin luettuna omalla äidinkielellä.
Kuvaukset Bulgarian värikkäästä ja pitkästä historiasta sekä eri kansalaisuuksien kohtaloista opettivat taas uutta. Lisäksi Bulgaria kipusi melko korkealle listallani maista, jossa haluan käydä. Kuvaukset vuoristojen ja merenrantojen kauneudesta houkuttelivat matkalle.

Kaikesta hyvästä huolimatta en jostain syystä voi antaa huikean hyvää arvosanaa. Kirja ei vienyt täysin mennessään.

Arvosana:
3,5/5

Ismail Kadare: Chronicle in stone

Albaniasta kirjaksi valikoitui Ismail Kadaren Chronicle in stone. Kuvaus sodasta ja elämästä syrjäisessä albanialaiskylässä nuoren lapsen silmin.
Kirja jätti minulle hieman kaksijakoisen fiiliksen, koska välillä kirja vaikutti mielenkiintoiselta, mutta välillä vastaan tuli sekavia kappaleita joissa ei tuntunut olevan järkeä. Näillä kappaleilla pyrittiin varmaan kuvailemaan lapselle käsittämättömiä tapahtumia, mutta mielestäni ne katkaisivat kerronnan ja minulla meni taas muutama kappale että tarinaan pääsi kunnolla sisälle.

Kaiken kaikkiaan kirja jätti kuitenkin positiivisen kuvan, eikä missään vaiheessa tullut tunnetta, että ei tätä jaksa. Kuitenkin, jos lukukokemus olisi pysynyt hieman yhtenäisempänä, esimerkiksi tekemällä koko kirjasta "lapsellisen surrealistisen" tyylisen, olisi varmaan yksi tähti vielä tullut lisää.

En myöskään ymmärtänyt kappaleiden välillä olleiden "Fragment of a chronicle" pätkien funktiota tarinalle. Tämä voi tosin olla vain minusta kiinni ja niissä oikeasti olikin jokin syvällisempi merkitys :)

Tähtiä 3/5

Anilda Ibrahimi: Punainen morsian

Tietoni Albaniasta rajoittuvat häpeällisen vähään: punaseen lippuun, jonka keskellä on musta monipäinen hahmo, sekä turvapaikanhakijoihin, jotka ovat kaikki saaneet kielteisen päätöksen.

Anilda Ibrahimin Punainen Morsian avasi onneksi silmäni. Kirja kertoo tarinoita yhden suvun naisista, menneisyyden vuoristokylästä sekä Hoxhan diktatuurin ajoilta. Naishahmot ovat voimakkaita, mutta heidän paikkansa perinteiden keskellä on etukäteen määrätty. Runolliset, ihmeelliset kertomukset suvun kohtalosta saivat välillä surulliseksi ja toisaalla hymähtämään.

Pidin kirjasta paljon, kuten myös kirjoittajan tyylistä ja sanavalinnoista. Kirja teki juuri sen, mikä lukuhaasteessa on perimmäisenä tarkoituksena - avasi silmät erilaisuudelle.

Arvosana: 4/5

Albert Salvadó: The Phaeton report (Noah's secret diary)

Piparminttu:
Kuten viimeksi mainittu, valikoima Andorran kirjojen osalta ei ollut laaja. Tuli valita käytännössä ainoa saatavilla oleva kirja. Ehkäpä juuri siksi lukuelämys ei ollut parhaimmasta päästä.

Ensimmäisenä silmään pisti kirjan ei-ihan-niin-sujuva kielenkäyttö. Tämä voi toki johtua käännöksestäkin. Tosin sivujen edetessä tyyliin tottui, eikä se enää häirinnyt.
Sisältö kertoi miehestä, joka lähtee selvittämään salaseuran salaisuutta: totuutta ihmiskunnan historiasta. Juonessa oli kaikki mahdollisuudet olla koukuttava, mutta se ei vain toteutunut. Väsähdin viittauksiin historiallisiin teksteihin, symboliikkaan ja eriskummallisiin selityksiin. Jouduin puurtamaan kirjan kanssa ja olisin jättänyt sen varmasti kesken, jos kyseessä ei olisi ollut lukuhaaste. Kirjasta puuttui jännitys.

Kertoiko tarina mitään Andorrasta? Eipä juuri. Kirjan lopussa viitattiin kuitenkin ajankohtaisiin teemoihin: ilmastonmuutokseen, miesten ja naisten tasa-arvoon, hengellisyyteen uskonnon sijaan. Voisin kuvitella, että nämä aiheet puhututtavat nykypäivän Andorrassa.

Arvosana: 2/5


Chilijauhe:
Kirja jätti kokonaisuudessaan hieman kaksijakoisen kuvan, sillä vaikka paikoitellen kerronta olikin sujuvaa ja jopa jännittävää, se ei kuitenkaan pystynyt pitämään samaa tunnelmaa yllä koko kirjan ajan.

Suurimman osan ajasta lukijaa pommitettiin loputtoman tuntuisilla referensseillä Raamatusta ja muista "historiallisista" kirjoista. Vaikka osa referensseistä olikin nokkelasti keksittyjä, olivat ne monesti hieman kaukaa haettuja.
Kirjan kieli jätti myös hieman toivomisen varaa, mutta tämä saattoi johtua osittain käännöksestä.

Kaiken kaikkiaan kirja pyrki olemaan hieman liikaa Da Vinci Code saavuttamatta kuitenkaan vastaavaa otetta lukijasta.

Arvosana 2/5

Kirjojen etsintää - Albania ja Andorra

Eri maiden kirjallisuutta etsiessä hakukanavina ovat toimineet internetin avara maailma (mm. goodreads.com), pk-seudun kirjastojen Helmet-haku ja amazon.com.
Haun reunaehtoina on, että kirjan täytyy löytyä joko suomeksi tai englanniksi. Mielellään kirjastosta, joskin kohtuuhintaisia e-kirjoja voi myös harkita.

Aakkosjärjestyksessä ensimmäiset maat aiheuttivat heti pientä päänvaivaa. Albanian kirjallisuudesta nousi vahvasti esille kirjailija Ismail Kadare. Pienellä googlauksella selvisi, että hänen kirjat kuvaavat ilmeisesti melko raa'asti sotaa, kostoa ja väkivaltaa. En ensisijaisesti lue tai katso televisiostakaan tämäntyyppisiä sisältöjä, joten vaihtoehtoja oli etsittävä. Onneksi hakukonetta pyörittämällä nousi esille Anilda Ibrahimin Punainen Morsian -kirja, joka vaikutti kuvauksen perusteella hieman "lievemmältä" vaihtoehdolta.

Andorra oli vielä hankalampi tapaus. Andorran kirjallisuudesta löytyy hyvin vähän viitteitä. Ne vähätkin olivat usein katalaaniksi tai ranskaksi. Lopulta internetin syövereistä nousi esille nimi Albert Salvadó. Hän on julkaissut muutaman kirjansa englanniksi ja näistä mm. Phaeton Report löytyi Amazonista. Pienen säädön jälkeen (kuten Kindle-tilin rekisteröinti Yhdysvaltoihin) oli e-kirja ostettavissa tabletille.

Nyt on luettavaa pariksi viikoksi. Seuraava kirjavalinta odottaa myös edessä - listalla kolmantena on nimittäin Armenia, josta näytti pikaisen haun perusteella löytyvän runsaasti vaihtoehtoja. Valinta on siis taas kerran vaikea, joskin eri syistä :)

Lukuhaaste

Tämä blogi kertoo lukuhaasteesta, jossa luetaan vuoden 2016 loppuun mennessä vähintään yksi kirja jokaisesta Euroopan maasta.

Ajatus lähti Ann Morganin inspiroivasta puheesta My year reading a book from every country in the world. Ann kertoo, että piti itseään hyvin lukeneena henkilönä, kunnes oivalsi, että valtaosa lukemistaan kirjoista olivat peräisin englanninkielisiltä kirjailijoilta. Hänen lukuseikkailu avasi silmät maailman erilaisuudelle. 

Tässä haasteessa ei ole kuitenkaan tarkoitus lähteä Ann Morganin tapaan lukumatkalle maailman ympäri, vaan pysytään turvallisesti Euroopan rajojen sisällä. Näin ollen kirjoja on toivottavasti helpompi metsästää ja lukutahti ei huimaa päätä. Kuitenkin jos lähtökohta on tähän mennessä ollut 3-5 kirjaa vuodessa, niin ymmärrettävästi tahdin kiristämisessä on riittävästi tekemistä.

Haastetta ratkomassa ovat nimimerkit Chilijauhe ja Piparminttu.

Haasteeseen hyväksytään eurooppalaistan kirjailijoiden kirjat, jotka on tullut luettua jo joskus aiemmin. Näillä spekseillä Chilijauheella on ruksittu 3/50 kirjaa ja Piparmintulla 8/50. Luettavaa siis piisaa kummallekin.