Nyt oli minun vuoro lukea Zlata Filipovićin päiväkirja. Kirja antaa hyvän kuvan siitä miten nuoret lapset näkevät sodan ja minkälaisia ajatuksia se heissä herättää.
Kirjan kuluessa oli myös hyvin havaittavissa kuinka ihmiset tavallaan turtuvat sotaan ja pyrkivät tuomaan siihen normaalia arkea syntymäpäivien, häiden ja juhlien muodossa.
Kirjan loppua kohden päiväkirjamerkinnät siirtyivät käsittelemään vähenemässä määrin sotaa ja keskittyivät enemmän arkisiin asioihin, kirjeisiin ja itse päiväkirjan saamaan huomioon.
Kaiken kaikkiaan hyvä kirja jota voi myös suositella
Arvosana 3/5
