Slavenka Drakulićin kirjassa kerrotaan sodan vaikutuksista siviileihin. Pelosta, pakolaisuudesta, sodan myrkyttämästä elämästä, jossa mikään ei ole ennallaan, vaikka näennäisesti näin voi jopa ollakin.
Kirja on kirjoitettu päiväkirjamaisesti. Drakulićilla on käsittämätön taito huomata pieniä vivahteita omissa tunteissa ja ajatuksissa ja kirjoittaa niistä elävästi.
Mielenkiintoinen kulma on ajatus kansallisvaltioista ja itsenäisyyspyrkimyksistä sodan aiheuttajana. Ennen sotaa kaikki olivat yhtä isoa Jugoslaviaa, mutta vasta kansallistunteiden herätessä vedettiin selvät rajat niin maantieteellisesti kuin mielessä meidän ja heidän välille, joka mahdollisti rajan toiselle puolelle jäävien julman kohtelun.
Pakolaisuus on jotakin, mihin Drakulić ei halua tulla määritellyksi. Hänhän on vain matkalla, omalla rahalla, eikä tarvitse apua. Päivänselvää on kuitenkin se, että hän ei voi palata.
Mielenkiintoinen kirja. Pientä miinusta tulee joissakin kappaleissa toistuvista tunnelmista. Välillä tuli olo, että luinko saman tekstin jo aiemmin.
Arvosana 3/5.
