Ben Goldacre: Bad Science

Bad Science oli kirja, joka pisti lukuhaasteen hieman uusiksi. Olin jo aiemmin lukenut brittikirjan (tai siis varmasti usemmankin :)) ja hyväksyttänyt sen haasteen alussa listalle.
Keskellä lukuhaastetta sain kirjastosta viestin, että useamman kuukauden jonotuksen jälkeen oli vihdoinkin vuoroni lainata Goldacren kirja.

Kirja avaa tieteellisen metodin taustaa, opettaa arvioimaan lääketieteellisiä tutkimustuloksia ja paljastaa samalla useita huijauksia, alkaen homeopatiasta ja ravintoterapeuteista ja päättyen lääkeyrityksiin ja mediaan. Kirja on humoristinen ja esimerkit ovat melko kuvaavia.
Goldacren tyyli on tosin välillä hieman ylimielinen ja tyly, mutta hänen ärtymystä voi jokseenkin ymmärtää, koska rationaalinen ja tieteellinen näkökulma on aliarvostettu ja toisaalta mystifioitu ("se on jotain tiedettä, ei sitä ymmärrä kukaan"). Goldacre näkee ansiokkaasti vaivaa sen eteen, että näin ei olisi.

Arvosana 3/5.

Dimitri Verhulst: Christ's entry into Brussels : (in the year 2000 and something, or thereabouts).

Tarina kertoi kesästä, jolloin odotettiin Jeesuksen tuloa Brysseliin. Koko kaupunki valmistautui tähän tapahtumaan. Mietittiin, kuka saa kunnian osallistua vastaanottokomiteaan ja millä kielellä Jeesusta puhutellaan.

Tätäkin kirjaa oli kehuttu muun muassa hyvästä ja tarkkanäköisestä sarkasmista ja se olikin yksi syy siihen, miksi kirjaan päädyin. Jotenkin en vaan saanut kirjasta otetta. Olisi pitänyt varmaan tietää hieman enemmän Belgian historiasta ja nykyajasta.

Plussaa siitä, että tarina oli lyhyt, ei tarvinnut pysähtyä tämän äärelle pidempään.

Arvosana: 2/5

Zlata Filipović, Zlatan päiväkirja: nuoren tytön elämä Sarajevossa.

Zlatan päiväkirja on otteita nuoren tytön päiväkirjasta Bosnian sodan aikana. Ensimmäiset merkinnät ovat ajalta ennen sotaa ja pitävät sisällään 11-vuotiaan tytön elämää: koulunkäyntiä, hiihtämistä, synttäreitä ja musiikkivideoita. Sävy synkistyy kun sota alkaa. Kranaatiniskut ja tulitukset luovat pelon ilmapiirin, välillä ei ole sähköä, kaasua, vettä eikä ruokaa.

Päiväkirjassa on merkintöjä kahden vuoden ajalta. Epätoivo ja väsymys sotaan syvenevät. Sukulaiset ja ystävät ovat joko haavoittuneita, kuolleita tai paenneet maasta. Zlatan perhe yrittää säilyttää jotain tavallista arjessaan: sodankin keskellä juhlitaan syntymäpäiviä, vietetään uutta vuotta, katsotaan televisiota ja Zlata opiskelee pianonsoittoa. Normaalista elämästä ollaan kuitenkin kaukana. Zlata kirjoittaa menetetyistä vuosistaan: ajasta, jolloin hän ei ole voinut poistua kotoa eikä käydä koulua.

Luin Zlatan päiväkirjan yhdessä illassa. Kirja herättää paljon ajatuksia ja tuo uusia sävyjä myös Euroopan pakolaiskriisin tulkintaan.

Arvosana: 4/5

Franz Kafka: The Metamorphosis and Other Stories

Itävaltalaiseksi kirjailijaksi valitsin klassikon jonka tiesin jo etukäteen olevan hieman hankalaa luettavaa. The Metamorphosis and Other Stories on kokoelma Kafkan lyhyitä novelleja joista kuuluisimpana ensimmäinen The Metamorphosis.

Kafkan sanotaan kirjoittavan normaaleista jokapäiväisistä asioista niin, että lukija ei lopulta tunnista niitä lainkaan vaan ne tuntuvat vierailta ja käsittämättömiltä.

The Metamorphosiksen lisäksi kirjassa on seuraavat novellit:

The Judgment
The Stoker
In the Penal Colony
A Hunger Artist

Vaikka yleisesti pidänkin tämän tyylisestä kerronnasta, jossa surrealismilla ja absurdeilla tapahtumilla luodaan aivan uusi maailma, ei Kafkan kirjoitustyyli oikein auennut minulle. Johtuiko se vanhahtavasta kielestä vai joissakin kohdissa hieman yliampuvasta asioiden "sotkemisesta", sitä en oikein osaa sanoa.
Joissakin kappaleista ja asioista jää kuva, että niistä on täytynyt tehdä vieraita ja kummallisia vain sen kummallisuuden takia. Tämä sai aikaan sen, että näistä tavallisista asioista katoaa se verhottu tavallisuus joka mielestäni tulisi olla siellä taustalla.

Vaikka en pitänytkään kirjasta, tulisi Kafka kuulua jokaisen lukulistalle jossakin vaiheessa. Vähintäänkin sivistävässä mielessä.

Arvosana: 2,5/5

Wolf Haas: Kananlihalla

Itävaltalainen Wolf Haas on palkittu dekkarikirjailija. Siksi olikin hieman yllättävää, että en pitänyt lainkaan hänen Kananlihalla -teoksesta. Siinä ei ollut mielestäni yhtään jännitystä eikä mielenkiintoisia henkilöhahmoja.
Eniten harmitti kuitenkin kirjan tyyli. Se on ilmeisesti tarkoitettu lupsakaksi, mutta minua se pelkästään ärsytti. En ymmärrä miksi kertoja ilmaisee asiansa tällä tavalla.
Esimerkkinä lainaus:

"Eikä hän ollut ollenkaan niin yksin kuin oli ensi alkuun kuvitellut. Hän oli näet jo pidemmän aikaa kuullut jostain aivan hirvittävää elämöintiä. Alkuun ääni oli kuulostanut siltä kuin viinirinteen takana olisi ollut jalkapallokenttä, möykkä kun muistutti erehdyttävästi tuhansien katsojien yhteismylvintää. Ja miten sen nyt sanoisi, rinteen takana tosiaankin oli jalkapallokenttä ja vähintään pari tuhatta katsojaa puulehtereillä."

Mielestäni kohdat "näet" sekä "Ja miten sen nyt sanoisi" olisi voinut jättää väliin.

Arvosana: 2/5

Kapka Kassabova: Street without a Name

Bulgarialaisen Kassabovan kirjasta on vaikea kirjoittaa arvostelua. Kirja kertoo rautaesiriipun takana vietetystä lapsuudesta, maan historiasta, ulkomaille muutosta ja paluusta takaisin kapitalistiseen euro-Bulgariaan.

Kirjassa on jotain äärettömän tuttua, koska olen itse syntynyt ja kasvanut Neuvosto-Virossa. Olen nähnyt myös kapitalismin nopean vyöryn aiheuttamat lieveilmiöt, josta Kassabovakin kirjoittaa.
Kirja herättää tunteita, mutta en ihan hahmota, minkälaisia. Jonkinlaista kaipuuta, haikeutta. Olen yllättynyt siitä, että samaistun Kassabovan tarinoihin. Olin jostain syystä kuvitellut, että elämä neuvostotasavallassa oli erilaista muihin kommunistisiin itäblokin maihin verrattuna. Naureskelin tietyille yhtäläisyyksille ja harmittelin toisia.

Toinen minua puhutteleva teema on ulkomaalaisuus. Kassabova kuvaa sitä hyvin:

"Right now, my deep suspicion is that it's possible, perhaps even inevitable, to live between - no, among - nationalities. It's a bit like wearing different suits, all of them the wrong size, all of them slightly ridiculous, either too baggy or too tight. They don't make the right size anymore, it's been discontinued."

Tai myös:

""It's funny", Rado says, "I can only be Bulgarian when I'm in France. Here, I'm semi-French. Everything is funny and bizarre, and I laugh like someone watching a Beckett play. Except I'm a Frenchman with Bulgarian memories. I remember being inside that Beckett play."

Muita huomioita kirjasta: kieli oli rikas, mutta ehkä juuri siksi hieman raskasta luettavaa englanniksi. Tämä kirja voisi toimia paremmin luettuna omalla äidinkielellä.
Kuvaukset Bulgarian värikkäästä ja pitkästä historiasta sekä eri kansalaisuuksien kohtaloista opettivat taas uutta. Lisäksi Bulgaria kipusi melko korkealle listallani maista, jossa haluan käydä. Kuvaukset vuoristojen ja merenrantojen kauneudesta houkuttelivat matkalle.

Kaikesta hyvästä huolimatta en jostain syystä voi antaa huikean hyvää arvosanaa. Kirja ei vienyt täysin mennessään.

Arvosana:
3,5/5